kerron, olen, leikin, näytän ja odotan

Hei, olen 18-vuotias lukiolaistyttö.
Nukun, syön, pelaan, luen, dataan, pälpätän ja kiukuttelen.

Entäpä sinä?

21.11.2009 Rammstein - Rammlied
Ostin Liebe ist für alle da -levyn ja tykästyin tähän ekaan kappaleeseen. Se vain on niin ihana ja jotenkin kaunis (wut?). Kun ostimme levyn sunnuntaina ja kuuntelimme sitä automatkalla, iskä haukkui musiikkia minkä kerkesi ja taivasteli, että tästäkö piti maksaa. Piti piti. Ja mielelläni maksan! Onneksi pappa betalar tällä kertaa. Eli isi joutui maksamaan.

Viikko meni nopeasti. Olin hieman väsynyt ja kipeä koko viikon, mutten ollut niin masentunut kuin yleensä. Jokin piti minua hyvissä fiiliksissä. Sain terveystiedon lehtileikejutskan palautettua tiistaina ja torstaina kirjoitin englannin aineen homojen adoptio-oikeudesta. Jejee. Siitä tuli hitusen hävettävä ja omituinen, joten kauhulla odotan, miten se meni. Kuuntelut englannista menivät nyt neloskurssista sen verran huonosti, että toivon aineen pelastavan minut. Olen parempi kirjoittamaan kuin kuuntelemaan englantia.

Tänään on Bubblen synttärit, systeri on nyt 13-vuotias. Ostin hänelle manganpiirto-oppaan, mistä hän pitää. :) Äidiltä ja isältä hän sai iPodin, jota Bubble nyt nysvää kiitettävästi. Se haluaa tämän levyn kappaleet iPodilleen, luulen. Ghaah, pitäisi antaa ne sille omalta soittimelta tai lähettää. Ei sitä iPodia tähän laiteta.

Korvakipuja. Mun oikea korva vuotaa kiitettävästi verta aina välillä. Pitäisi lopettaa niillä topseilla leikkiminen. Ja verestä vielä sitä, että meiltä mitattiin terveystiedon tunnilla kolesteroli tiistaina, ja mulle se oli tietenkin kamala kokemus. Mutta elossa olen yhä, hahahaa losers!! Mun sormi ei meinannut lakata vuotamasta, joten sotkin sellaista lappua mun verellä. Monissa menneiden kurssien vihoissa (varsinkin MAA3!!) on mun verta kivasti, kun olen tunnilla tylsyyttäni/mielenkiintoani repinyt jonkun haavan auki. Gipiinkin laput on täynnä sen verta. Mun piti kirjoittaa tänne joku Gipiin perjantain sitaatti, mutta olen unohtanut sen. Gipii antoi jopa luvan sen kirjoittamiseen.!

Saatin ensi jakson lukujärjestykset, eikä hyvältä näytä... >_< Kamalampaa saa hakea. Nojaahensanoenempää. Koeviikko alkaa tiistaina filosofian kokeella, joten en ole varma, pääsenkö pahemmin koneelle. Kierrrän mieluummin ympyrää. Ulkona on tosi kaunista, koska näyttää syksyaamulta ja aurinko paistaa. Pitäisi kirjoittaa historian muistiinpanoja, loppuja vetelen siinäkin.

Törmäsin Emmaan kävelyllä tiistaina ja juoruiltiin siinä sitten kylmyydessä. Mulla oli silloin maha tosi kipeä ja sitten tajusin unohtaneeni syödä koko päivänä. Fiksua! Osaan unohtaa syömisen!

Ps: Internet Explorer toimii ja tää leiska näyttää ihan hyvältä sillä!

14.11.2009
Minun tekisi mieli lopetta tämä koko sivu juuri, kun sain sen auki. Ehkä olen selittänyt blogeissani jotain ihan typerää ja joudun siitä joskus vastuuseen. Tai jotain. Eräs raivostui minulle pahasti ja pahoitti mieleni, että tässä sitä nyt angstaillaan. Pistin Kineko Ichigon maan tasalle lopullisesti. Syvää inhoa. Syvää inhoa. Syvää inhoa.

Vaikka eilen oli 13. perjantai, oli ihan hyvä päivä. Koulussa oli ihan jees, koska harvat olivat tunneilla ja oli rauhallista ja kaikkea. Tunnen itseni päivä päivältä typerämmäksi ja minua hävettää mennä kouluun paljastamaan, kuinka tyhmä oikeasti olenkaan. Kaikki muut osaavat kaiken. Tai sitten eivät. Äääääärrrrggghhh!

Pitäisi lukea historiaa. Sain mummolta niitä lehtiä eilen, joten voisin tehdä lehtileikepaskaakin. Tein yhden terveystiedon jutskan naurettavan huonosti, mutta se siitä. Rammsteiniä olen kuunnellut paljon ja päässä soi jatkuvasti. Kaikki tuntuu käsittämättömän turhalta. Ja viha ei johda tässäkään tapauksessa mihinkään hyvään. Joka saatanan viikonloppu.

11.11.2009 Era - Ameno
Tämän tyyppiset kappaleet ovat tosi kivoja. Oikeastaan olen ollut aina hulluna tällaiseen musiikkiin. Se on jotenkin inspiroivaa, kaunista ja rauhoittavaa. Parasta taaskin on se, etten tajua sanaakaan. Kuten en myöskään Rammsteinin lauluista. J-musiikista ei enää voi sanoa samaa. Ehkä tykkään eniten siitä, missä keksitys musiikkiin enkä sanoihin (koska en ymmärrä niitä)?

IE on julistanut minut kirkonkiroukseen lopullisesti. Meillä on välirikko. Se ei avaudu ollenkaan, joten en voi tarkistaa, miten uusi leiskani näkyy sillä. Olen pahoillani, jos tämä näyttää Explorerilla kammottavalta... jos tämä edes nettiin päätyy. Olen tehnyt tosi monia leiskoja, enkä vieläkään käsitä koko sivun tarkoitusta. En pidä mistään, millä ei ole tarkoitusta. Minun pitäisi keksiä tämä tarkoitus pian. Ehkä se on vain blogi. Mua ärsyttää.

Elin tämän päivän nelisatasen buranan voimalla. Hartiani ovat jumissa, olen kipeä ja väsynyt, enkä meinaa jaksaa paljon mitään. Mitätön inspiraationikin on kuollut. Mutta eiköhän tämä tästä. Pelkään sairastuvani koeviikolla, se olisi kaiketi pahin mahdollinen tilanne. Tai ei pahin. En sano mitään. *koputtaa puuta*

Olen muokannut vanhoja blogimerkintöjä ymmärrettävämpään muotoon (lue: lisännyt puuttuvat kappalejaot) ja tullut siihen tulokseen, että olin vielä ysiluokallakin tosi nolo tyyppi. Taidan olla vieläkin. Nyt tosin kehtaan olla koulussakin ihan avoimesti outo, mutten kylläkään minä. Koulussa on silti ollut kivaa, mutta en jaksaisi lukea siihen historian itsenäiseen kurssiin. Onneksi olen ihan kohtalaisessa vaiheessa siinä. Terveystedon lehtileikepaskakin on edistynyt vähän. Olen kommentoinut 34 leikettä. Pitäisi saada lisää. Se tietää keikkaa mummolaan.

Katsoin Love Hinan loppuun jälleen, ja sen idioottimaisuus viehätti taaskin. Shinshi Doumei Crossin kolmonen on kakkosta huonompi, mutta ostan kaikki, kun kerran aloitinkin. Moony on yhä täällä, ja olen käynyt henkeviä keskusteluja hänen kanssaan. Moonyn avulla jaksan!

4.11.2009 Arvil Lavigne - Complicated
Olen ehkä parempi ruotsissa kuin englannissa. Hassua sinänsä, koska vihaan ruotsia, mutta englanti on ok. Huomenna on englannista taas sellainen kuuluisa verbikoe, enkä jaksaisi oikein lukea siihen. Saamattomuuteni on täydellistä. Matikassa meillä on jotain raja-arvo ääretön -juttuja ja tajusin ne ihan ookoo, mutten jaksaisi tehdä läksyjä siitäkään. Opettajamme matikasta oli eilen pois, eikä sitä asiaa meille ole opetettu. Vaadin opetusta! Ei sitä muuten voi tajuta. Derivaattakurssi, eikä vieläkään derivoida. Pitkässä matikassa edetään kieltämättä hyyyyyvin hitaasti. Lyhyessä olevat kaverit ovat derivoineet jo viikkotolkulla.

Tämä sivu on pienessä kaaoksessa. Olen tehnyt monta leiskaa, mutta mikään ei kelpaa. Mulla on aina se ongelma. Enkä edes ole varma, mitä sivuilleni laitan. Tykkään kirjoittaa ja piirtää, mutta olen siinäkin laiska (enkä edes kovin hyvä!). Kaikki pistää piirustuksia sivuilleen, ja ne on hienoja ja mä olen kateellinen. Mulla ei ole kyllä koskaan ollut mitään hinkua olla taiteellinen. Omituista. Onko taiteellisuus oikeasti niin tärkeää, kuin annetaan ymmärtää? Kai se antaa tekijälle enemmän kuin tietäminen, vai antaako?

Mun sormet on taas ihan jäässä. Siksi käytän sellaisia villajuttuja, ne lämmittää kivasti. :3 Terveystiedon tunnilla piti olla koneella, ja mun sormet jäätyivät siinäkin täydellisesti. Olin ihan "iik possuflunssa", koska se oli yläasteen ATK-luokka ja kaikki pikkuiset teinit ovat paskaisilla sormillaan käpelöineet näppiksiä. Omat näppikset aina rakkaimmat. Pitäis varmaan hammasharjalla pestä. Sikaflunssasta tuli mieleen, että koulusta tullessani huomasin äidin ostaneet minulle, Juholle ja Bubblelle käsidesit. Nyt sitten humalanhakuisesti käyttämään sitä, kuten se pikkutyttö jossain Etelä-Suomessa.

Etälukio on aika tyhmä mutta aika fiksu systeemi. En tajua sitä. Olin etälukioinfossa tänään Escin kanssa, mutten innostunut hommasta sitten yhtään. Se on melkein sama, kuin itsenäisenä opiskelisi.

Bubble: *leikkii mun pyykkikorilla*
Minä: "Jos rikot mun korin, tiäkkö mitä sulle tapahtuu?"
Bubble: "Sä purkitat mut?"
Minä: "Mä teen susta uuden korin"

Olen laiska kirjautumaan meseen ja se johtuu minusta, ei teistä. Arvil Lavigne on ihmeen hyvä vieläkin. Tykkäsin hänen musiikistaan pienempänä tosi paljon! Moonyllä oli Arvilin levyjä ja kaikkee.

2.11.2009 Dark Techno - Symphony of the Night
Tämä on luultavasti jonkun pelin soundträkistä, muttei siitä sen enempää. Tämä on hyvä ja se on aina asia, joka minua musiikissa kiinnostaa. Ei se, kuka sitä tekee, miksi ja minkä kokoiset kengät laulajalla on. Idolirakkaus on muutenkin kummallista.

Tämä on ensimmäinen teksti, jota en kirjoita Kineko Ichigoon. Ei tarvinnut miettiä fiilistä blogiavataria varten, mikä oli omalta osaltaan helpostus ja omalta osaltaan myös tylsää. Tämä sivusto on minulle enemmän tai vähemmän blogi. Ja nyt minua hävettää tuo hymiösade, mikä vanhoissa merkinnöissäni on, mutta miksi minun pitäisi luopua hymiöistä? Tekstin ulkonäön vai uskottavuuden vuoksi? Vai kenties molempien? Kuitenkaan niitä ei hirveän hyvällä katsota. En minäkään tykkää tekstistä, joka kuhisee hymiöitä.

Tämän sivun tarkoitus on minullekin vielä hämärän peitossa. Kai haluan esitellä itseäni (kun olen niin siisti tyyppi!) tai jotain. Pikkusiskoni Bubble perustaa tälle domainille myös oman sivun, käykäähän sitäkin sitten katsomassa, kun osoitteen luovutan. :) Sivu edistyy ihan hyvin, mutta toisaalta olen laiska siirtämään vanhoja blogitekstejä ja järkkäämään niitä uudelleen. Matikan läksyistä ei tullut mitään, kun sieluni halusi takaisin dataamaan ja tekemään tätä sivua. HALUAN TÄMÄN VALMIIKSI PIAN! Kerron myös melko ikäviä juttuja itsestäni täällä, etten ihmettele, vaikkei kukaan enää tahtoisi kirjoittaa minulle. Se olisi sääli. But no one is perfect.

Menin koulusta suoraan Moonyn äidin uudelle asunnolle. Tein niin viime viikollakin kahdesti, ja kaikkina kolmena kertana Moony on tullut hakemaan minua koululta. <3 Kiitos Moony. Olemme puhuneet paljon henkeviä ja vähemmän vähemmän henkeviä. Juon aina kahvia siellä ja kotona sitten energiajuomaa. Join Escillä teetä. Ei pitäisi olla ainakaan mitään kofeiinivajausta, ahahah. Silti olen vähän huonovointinen jatkuvasti. X__X Bubble kiskoo minut aamuisin sängystä ylös, ja raahaudun sitten puolikuolleena kouluun. Tänään olin aamullakin ihmeen pirteä.

Olen saanut historian itsenäistä kurssia opiskeltua jo ihan kiitettävästi. Ja olen hyvinhyvinhyvin ylpeä itsestäni! Kävin myös selvittämässä tiettyjä epäselvyyksiä kurssista historian opettajan kanssa. Silloin lintsasin Escin ja Jennin kanssa jostain jeesuskonsertista. Elina sanoi löytäneensä Jeesuksen, kun tuli sieltä. Eli jäimme paljosta paitsi. Lintsaaminen on silti väärin. Ainakin tunneilta lintsaaminen, tyhmiä konerttejahan me emme laske. ;D Tämä tapahtui siis perjantaina.

Kävimme eilen Kokkolassa ja söimme myös Mäkissä. Namnam. Ei pitäisi, olen muutenkin lihonut. Ostin Kokkolasta niitä ihania suklaapalloja, mistä tulee nostalginen olo. Myimme sellaisia ala-asteella. Niitä ei meidän paikkakunnalta saa mistään, ja olen siksi entistä pettyneempi tähän pikkukaupunkiin! Nyyh. Ja pelkään possunuhaa. Sekin on kyllä paisuteltu juttu. En tiedä, mennäkö piikille vai eikö mennä? Ollaanko vai eikö olla? Ja silleen. Melkein kaikki tuntuvat menevän, mutta onko se tauti loppujen lopuksi rokotusta vaarallisempi? Ei välttämättä.

23.10.2009 Ayumi Hamasaki - kanariya
Kiitos Evelle, joka on hankkinut minulle paljon Hamasakin lauluja. Eve on kyllä kovin Hamasaki-fani, jonka tunnen. Tai tiedän. Voiko nettiystäviä oikeastaan tuntea siinä missä tapaamansa ihmiset? Kuka tahansa voi esittää netissä mitä vain, mutta niin kyllä voi myös tosielämässä. Eli periaatteessa ketään ei voi tuntea, mutten minä siitä tykkää. Tämä kappale on kuitenkin kaunis. Siitä tulee haikea olo, muttei se kuitenkaan ala masentamaan. Vai onko se sana 'masentaa'? Kai se on. Olen ollut tosi syvällä omissa ajatuksissani viime aikoina, mikä tekee minut ahdistuneeksi. Kerron siitä hieman myöhemmin. Nyt voin kuitenkin jokseenkin hyvin. Siis vähemmän angstisti.

En tee mitään, mutta silti minulla ei ole aikaa millekään. Ajattelen vain ja sitten masennun. Isäni sanoi, että mun olisi tärkeää olla enemmän ystävien kanssa, että voisin irrottautua ahdistavista ajatuksistani. Ehkä isä on oikeassa. Ja onhan kavereiden kanssa kivaakin. Yksinkin on tosin kivaa. Mutta kiitän Esciä siitä, että hän värjäsi keskiviikkona hiukseni! <3 Nyt ne ovat tummanruskeat, ehkä hiukan punertavat. Harvoin mulla näin tummia on ollut, mutta silti ne on ihan kivat. ^--^ Kävimme Escin kanssa silloin keskiviikkona myös pizzalla, ja söin KOKONAISEN PIZZAN! Muhuhhu. En kyllä lihonut yhtään. Stressi laihduttaa (vaikka tutkimuksien mukaan se lihottaa!). Lisäksi olen unohtanut syödä ja välillä tajuan, että mahani pitää konserttia.

Tänään kouluruokalassa meinasin kipata ruokaa tarjottimelle. Unohdin ottaa lautasen, onneksi Esc antoi sen sitten minulle. Yhtäkkiä tuli sellainen olo, että "mitä vittua mä olen tekemässä ja miks mä seison tässä?". Se oli pitkä hetki. Onneksi tajusin laittaa kanakeittoa lautaselle ja painua pöytään. Mitä lie olisi takanani ollut jono huutanut, jos olisin jäänyt siihen lagaamaan. Joskus sitä tuntee itsensä ihan oikeasti idiootiksi. :D Ihan hauskalla tavalla, mutta yleensä sillä ikävällä tavalla. Tuollaisia "mitä mä olen tekemässä" -tunteita tulee mulle aina stressiaikana useasti. Saatan etsiä mp3-soitintani, kun kuuntelen sitä. Tai saatan etsiä silmälasejani, kun ne ovat päässäni. Ei siinä itseään hirveän fiksuksi ihmisolennoksi voi tuntea.

Kävin eilen isän kanssa mummolla. Hän antoi minulle taas lehtiä terveystiedon lehtileiketyöhön, jota minun pitäisi tehdä. En vain jaksa olla kiinnostunut siitä. Mummo on kylläkin kiinnostunut puhumaan kanssani kaikesta, lisäksi hän alkoi tuosta noin vain esitellä sukumme historiaa. Siitä on kirjoitettu kirja. Mulla on niin tärkeileviä sukulaisia, että ne kirjoittavat meidän suvusta kirjan, jossa on kuvia ja kaikkea. Ja se on englanniksi ja suomeksi. Englanniksi siksi, että minulla paljon sukulaisia USA:ssa, eniten Seattlessa. Mummo haluaakin viedä minut jenkkeihin kesällä. O_O Se on ihan varma siitä. Isäkin antaa luvan. Ja mummo meinaa lisäksi kustantaa koko matkan. Aika siistiä.! Pitäisi opetella sanomaan kiitos mummollekin. En tiedä, miksi minulla ja mummolla menee aina sukset ristiin jossakin. Hänestä olen niin nuori, etten voi tajuta mistään mitään tai omistaa radikaaleja mielipiteitä. Miksi näin? Se, että olen 17, ei todista sitä, etten tajua mistään mitään. Tai ei hän sitä edes väitä. Ähhh.

Olen ollut koko viikon todella ahdistunut. Olen alkanut ajatella niin vaikeita, että olen saanut pääni täydellisesti sekaisin. Olen ehkä maailman paras siinä, että aiheutan pääni sisällä itselleni tolkuttomia ongelmia. Kyseenalaistin kaiken, enkä enää tajua mistään mitään. Lisäksi lainasin muutamia kiinnostavia filosofian teoksia ja aloin lukemaan niitä. En kyllä voi olla samaa mieltä näiden ajattelijoiden kanssa, mutta on heillä joitakin hyviäkin ajatuksia. Esimerkiksi se, että sääli on negatiivinen ja lannistava tunne. Jotenkin aloin sitä miettiä, ja sitten olin iloinen, että olen oikeastaan huono säälimään ketään. Paitsi itseäni. HA HA HA. Hirveän hauska juttu. Olen ajatellut kaikkea muutakin turhaa. Siis sellaista, mihin ei ole vastausta. Isäni sanoi, että olen hyvä ja aloin sitten miettä, mitä hän tarkoitti sanalla 'hyvä'. Hyvähän sisältää sanana aina arvioimisen, eli hän vertasi minua johonkin, mutta mihin ja miksi? Itse hän väittää, että ei vertaa. Mutta jos sanoo jotakin hyväksi, sitä vertaa johonkin, mikä on huonompi. Ei hyvää ellei huonoa. Vai olenko väärässä? Tällä tavalla ole ärsyttänyt kaikkia ihmisiä. Ja minua ärsyttää se, että ärsytän muita. Pitää lopettaa se. Kohta minulla ei ole enää ketään, jota ärsyttää. XD Jos puhutaan ihan totta (mikä tää totuus tässä on? mun mielipide vai?) mä tunnen itseni idiootiksi.

Anime-lehdessä ei ollut mitään jännää, joten tuskin jaksan enää kauan sitä edes tilata. Eilen hain mangapakettini ja aloin heti lukemaan Junjoun kutosta. Tosin sekin etenee niin hitaasti mun lapsellisten pohdiskelujen keskellä, että olen vasta puolessa välissä. Shinobu-chin on edelleen vastustamattoman ihana. Ja mangassa muutamissa ruuduissa Kamijo Hiroki näyttää iahn Yagami Raitolta ja olen sitten ihan fiiliksissä. Raito, Raito, Raito. <3 Pitäisi lukea Death Note kohta uudestaan. Aloin tänään kylläkin katsomaan Love Hinaa uudestaan, koska siinä reputetaan yliopiston pääsykokeita.

Mulla on järkyttävä olo. Syön jotain ihan pimeetä tai sitten en mitään, ja mua oksettaa ja huimaa jatkuvasti. Not so nice. Mutta en saisi valittaa kaikesta, sillä mun elämässä mikään ei ole oikeasti muuttunut. Olen vain muuttanut kaiken ajatuksissani ja tehnyt kaikesta epäselvää itselleni. Se ei ole yhtään kivaa. Suurin huoli minulla on edelleenkin se, että mihin helvettiin lähden lukion jälkeen?! Kaikki vain sanoo, ettei nyt ole aika sitä miettiä ja blah blah. Jos en mieti sitä tarpeeksi, päädyn vain jonnekin ja sitten tulee taas tämä tunne. Se sama kuin tänään ruokalassa. Miksi olen tässä ja mitä mä olen tekemässä? -tunne. En halua sitä!! En, en ja en!

Omistan pikkuisen pakkomielteen numeroihin. Jos en omaisi tätä pakkomiellettä, olisin todennäköisesti tosi huono koulussa. Muistan nimittäin puhelinnumeroja, tunnuslukuja, pituuksia, painoja, kengännumeroja, arvosanani joka vuodelta, siskoni todistuksen keskiarvon ynnä muuta typerää todella helposti. Niinpä päätin tänään kaivaa kaikki todistukseni ja laskea niiden kaikkien keskiarvot. Lukion toikkareista laskin jaksokohtaisten keskiarvojen keskiarvon, ainekohtaisten keskiarvojen keskiarvon ja kaikkien kurssiarvosanojeni keskiarvon. Ja sitten vielä näistä kolmesta keskiarvon. Se oli vähän yli 8.5 lukiossa. Asd. Laskin myös ylä- ja ala-asteen todistukset, sekä siskon suostumuksesta hänen keskiarvojaan. Kokosin ne lappuselle ja äitini otti sen iloisena itselleen. Mulla ei ole ikinä ollut alle kasin keskiarvoa, mutta paras keskiarvo on ollut kasilla ja se siinä 8.9. En muutu radikaalisti mihinkään suuntaan. Kirottu 8.5. Jos en olisi kielissä niin kasiseiska niin voisin olla parempi. Nyt ärsyttää. :-------D

Tässä merkinnässä ei ole mitään järkeä, mutta missä sitten on järkeä? Tai mikä tämä ns. järki sitten on ja millaisista asioista yleensä sanotaan, ovatko ne järkeviä vai eivätkö ne ole? Onko järkevä jotakin, mikä kannattaa? Tämä oli toisaalta järkevä ja toisaalta tosi typerä merkintä. Tämä helpotti mun oloa paljon, mutta muuten tässä ei ollut mitään järkeä. kiitos ja kuittaus. Tämä on sitä paitsi niin pitkä, ettei kukaan lue tätä. Ja täynnä saivartelua, ettei kukaan edes vaivaudu ajattelemaan tämän lukemista. Haha.

Kotiorjailemaan, äiti käskee.

19.10.2009 Breaking Benjamin - Dance with a Devil
Kun luen muiden blogeja, minulle tulee kateus siitä, että ihmiset osaavat kirjoittaa kauniisti ja kiinnostavasti omista tunteistaan. Minä puolestaan kerron aina siitä, mitä olen tehnyt, miksi ja milloin. Se on vähän tylsää, mutta se on minun tyylini. Ongelmahan tässä on siinä, että harvemmin teen mitään. Ei minua kyllä huvitakaan tehdä mitään, sisällötön elämä antaa tilaa hienoille ajatuksille, kukapa sitä voisi kieltää. Olen alkanut entistä enemmän selittää ajatuksiani muille, eikä monikaan pysy olemaan kanssani samaa mieltä tai edes väittelemään kanssani, niin outoja ne tuntuvat olevan. Millaisia asioita minun pitäisi ajatella? Tungen nokkani aina sinne, minne sitä ei kaivata. Siis kaikkeen hienoon. Pitäisikö minunkin ajatusten pyöriä söpöjen poikien, meikkien, illanvieton ja muun sellaisen ympärillä? Jotkut tuntuvat vaativan minulta sellaista.

Olen välillä niin ahdistunut ja ärsyyntynyt kaikkeen, että huomaan lopulta olevani ärsyyntynyt siitä, että olen ärsyyntynyt. Tuntuu, ettei ketään kiinnosta kuunnella mitään syvempiä ajatuksia, joten en sitten selittele niitä. On kyllä joitakin ihmisiä, joiden mielestä minua on hauska kuunnella, mutta suurin osa kavereistani sitten antaa jokaisen jutun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta sitten ulos. Toisaalta se on hyvä asia, sillä en halua missään nimessä suututtaa ketään. Haluan vain vertailla näkemyksiäni! Mutta olen silti alkanut arvostamaan ystäviäni enemmän ja saan heidän seurastaan enemmän irti. Se on mukavaa. Minä en vain ole sellainen ihminen, joka osaa sanoa kiitos. Minun on kirjoitettava se teille. Kiitos että jaksatte mua! <3 Olette tärkeitä!

Epätietoisuus on jotain, mille olen ehdottomasti allerginen. En tiedä, mitä minusta tulee isona ja pahana, joten olen siitäkin ahdistunut. Olen yrittänyt ajatella ja kalastella muidenkin mielipiteitä, mutta ylikriittisyyteni tuomitsee kaiken. Eikä ihme, ettei minua kukaan jaksa. Haluaisin tietää, mihin tähtään, että osaan panostaa nytkin oikeisiin asioihin ja osata sitten kaiken. Vihaan vaikeuksia ja olen kaikille ponnisteluille allerginen. Ja olen alkanut miettiä, pitäisikö minun kerrankin elämässäni alkaa ihan oikeasti miettimään, mitä haluan opiskella ja keskittyä siihen? Olen kasin tai ysin arvoinen melkein kaikessa, että senkään perusteella on vaikea sanoa, mihin minusta on. Tyhmää. Ja ärsyttävää. Mutta toisaalta en sietäisi olla missään täydellinen luuseri. =___= Itseinhoni kasvaa tätä merkintää kirjoittaessani.

Jatkuvasti on sellainen vaikea olo olla itsensä kanssa. Vaikka muiden kanssa on helpompaa kuin ennen, en enää jaksa omaa naurettavaa itseäni, joka ei edes tiedä, millainen on minun ihanneminä ja että mihin minä edes yritän pyrkiä. Kaikki vain menevät eteenpäin ja mä vain katson, että kenen perään lähteä vai pitäisikö keksiä ihan oma tie. Ja sitten seison kuin tienristeyksessä ja tunnen itseni idiootiksi, joka valittaa turhista asioista ja saa muiden vihat niskaansa. Muilla on aina oikeammat syyt valittaa. Tai mistä minä tiedän. Valittaminen on osa mun luonnetta, mutta todellisista asioista en valita. Jos jokin vaivaa oikeasti, valitan jostain yhdentekevästä purkaakseni oloa. Lisäksi tunnen syyllisyyttä jatkuvasta valittamisesta ja saisin 24/7 olla rääkymässä anteeksiantoa siitä. Eihän se niin ole? Kuuntelen kyllä muitakin... ehkä. Kyllä omasta mielestäni. Mutta lopun saatte sanoa te.

Tilasin Fantasiapeleistä 85:llä eurolla mangaa: Mamotte! Lollipop 4-5, Junjou Romantica 6-7, Gakuen Alice 9, Shugo Chara! 7 ja Kamichama Karin Chu 5. Olen muuten jonkun Facebookin animetyttötestin mukaan Hanazono Karin, enkä ollut siitä lainkaan otettu, haahahhahah. Mutta ne testit on siellä hauskoja. Ja kaverifaktat. Vastaan niihin aina vahingossa mitä sattuu ja voin saada sitten ties mimmoisia vihoja niskaani. ._____. ÄÄÄRRGH!

Aloitin eilen sen itsenäisen historiankurssin opiskelemisen. Joku 20 sivua ja niistä väsäsin itselleni perusteelliset muistiinpanot. Tuntuu siltä, että tajusin jopa jotain. Se on jännä tunne se. Tänään tein sitä helvetin lehtileikeportfoliota ja pitäisi tehdä matikanläksyjäkin, mutta en enää tajua yhtälöistä mitään, kun on vain ollut 3 kurssia geometriaa ja sitten se todennäköisyyslaskennan kurssi. Blah. Nyt pitäisi derivoida. Tunnen itseni hitusen keskinkertaiseksi, mutta mikäs siinä. Kaikki kiinnostaa, mutta mikään ei huvita.

Enkä tajua, mikä yhtä tyyppiäkin vaivaa. Mutta ongelma on luultavasti pääni sisällä, eli sitä ei oikeasti ole. Hahahahaha. Meinasin myöhästyä koulusta, koska innostuin yöllä lukemaan filosofian kirjaa ja Bubble tukki vielä sänkyyni nukkumaan. Bubble ei ole kissa vaan pikkusisko. Kissan kanssa ei voi nukkua, kun se syö häntää. Ja tykkään edelleen näistä helmistäni! <3 Ja uudesta takistani! <3 Ainakin jostakin jaksaa olla iloinen. Tavarasta tietty. Ja kavereista. Ihan oikeasti, ehkei minun pitäisi olla niin yksinäinen. Vai sopiiko se minulle? Vai olenko mä edes yksinäinen? Tuskin. Onhan mulla tietokone ja hienot ajatukset!!

15.10.2009 Katsura Hinagiku - Zankoku na Tenshi no Thesis
Tämä versio on kaunis. :3 Vaikka on Yoko Takahashin alkuperäinenkin ihana (ja nostalginen!). Olen ringuttanut samoja biisejä viikon putkeen, tämä ei onneksi kuulu niihin. Kun löydän hyviä lauluja, kuuntelen niitä niin kauan, etten enää jaksa kuunnella niitä. Ja tässä merkinnässä tulee olemaan paljon kirjoitusvirheitä, koska sormet ovat niin kylmät, että kirjoittaminen on vaikeaa. Silti minusta tuntui, että haluan kirjoittaa, mitä ajattelen.

Nyt on syysloma, joka on kohta lusittu. T_T Katsoin Junjou Romantican uudelleen ja kun maanantaina oltiin Kokkolassa, äiti osti minulle kolme osaa Junjouta mangana. Tai minä ne maksoin, mutten ikärajan takia kehdannut mennä ostamaan niitä. Mutta tammikuussa olen 18. Junjou on kyllä söpö sarja! Kirjoitan siitä arvostelun päivitykseen (jonka saan ehkä joskus nettiin). Olen kyllä tehnyt jo vähän materiaalia, kilpailut vain pitäisi ratkoa ja kirjoittaa se arvostelu. Lisäksi ajattelin tehdä jonkun hauskan testin... ÄÄÄRRRGGGHT. Enkä saa mitään aikaiseksi. Mistään ei tule mitään ja se ärsyttää.

Sain jaksotodistuksen viime viikon perjantaina. Viime jakson keskiarvo oli 9!! ^_^ Ja koko toikkarin ka nousi yli kasi puolen jälleen, onneksi. Vaikka olenkin niin laiska. Minulla on tässä jaksossa historiasta itsenäinen kurssi, jonka opiskelua en ole edes aloittanut. Ja siitä terveystiedon lehtileikepaskastakaan ei tule mitään. Olen stressannut kaikkea turhaa koko loman ja se on kauheaakauheaa. Mutta minulla on uusi hieno takki, josta tykkään. <3 Se on ihana. Äiti osti senkin sillä Junjoun reissulla. Ja uudet kengät. Ja söpöt helmet. Ne piristävät kivasti.

Juon liikaa energiajuomaa ja luulen, että voin sen takia pahoin. Mulla on ollut pimeitä rintakipuja jo vaikka kuinka kauan. Silloin hengittäminen sattuu ja on pakko mennä istumaan tai makaamaan, eikä se ole yhtään kivaa. Pääkipu on kanssa tuttua ja oksetus. Mutta jos alan selittämään jotain oireistani, porukka vain huolestuu ja poden syyllisyyttä, jos joku on huolissaan minusta. X__X Olenpa omituinen. Sitten en tee asialle mitään. Lisäksi olen turhasta niin stressaantunut, että nukun vissiinkin huonosti ja hartiani ovat jumissa. Auts.

Olen alkanut miettiä, mitä minä oikein tahdon elämässä tehdä. En todellakaan tiedä, mihin menen lukion jälkeen. Olen joka aineessa suurin piirtein yhtä hyvä, joten sekään ei auta. Lisäksi olen kiinnostunut oppimaan vähän kaikesta kaikkea, eikä mikään nouse minkään yläpuolelle. Tykkään vain koulunkäynnistä, vaikka olenkin laiska opiskelemaan. Haluaisin olla koulussa varmaan ikuisesti, ei minusta työelämään ole. -.___-. Eikä kukaan tajua sitäkään, miksi minusta koulussa on kivaa. Minä vain tykkään oppia kaikkea. Ei sen takia, että tekisin oppimillani asioilla joskus jotain, vaan siksi, että saan tietää kaikesta lisää. Sen vuoksi ja se on kivaa. Minua kylläkin ahdistaa, kun ihmisillä on jotain hajua tulevaisuudesta, ja minä vain pyörittelen silmiäni. Isi ja äiti haluavat, että musta tulee jotain hienoa, mutta minä en tahdo mitään. Haluan olla koulussa.

Moony tuli tänään Seinäjoelta ja lagasin hänen kanssaan hetken. Ulkona paistaa aurinko ja on kaunista ja syksyistä, joten käveltiin siellä. Me juorutaan aina kaikkea, ja sitten sitä tuntee itsensä kauhean vanhaksi. Olen tuntenut Moonyn noin 14 vuotta, joten hyvähän sitä on juoruta. Moony on paras. <3 Tänään tosin hänen kanssaan oli vähän vaikea puhua, ehkä olen yhteistyökyvytön. .__.

Eilen minulla oli kampaaja, muttei hiuksilleni tehty mitään radikaalia, koska kasvatan niitä. Bubble tosin antoi kampaajatädille Yagami Raiton kuvan ja käski leikata semmoset. Nyt Bubblella on lyhyt tukka. Se halusi poikien kengätkin, joten epäilen pahaa identiteettikriisiä. Toisaalta hän on aina ollut sellainen. Ainakaan hän ei enää matki minua kaikessa, hahahahasd. Escin piti värjätä hiukseni eilen, mutta varaajasta loppui lämmin vesi, enkä olisi halunnut kylmällä pestä väriä pois. >_< Datasimme kuitenkin meillä hetken ja kävimme sitten kävelyllä, aika pitkällä kävelyllä. Oli kylmä ja pakkasta ja kaikkea, mutta oli kiva puhua. Ja kävellä.

3.10.2009 Shadow The Hedgehog - I Am... All Of Me
Ihana kappale tämä! ^^ Kunnelkaa kaikki! Tässä on tunnelmaa. Olen ollut vähän paremmalla tuulella viime aikoina. Sain jopa leiskan tehtyä tiistaina ja keskiviikkona jo nettiin. 8) Se on aika hyvin. Minusta tämä leiska onnistui hyvin, ainakin itse katson sitä mielelläni. Ehkä se johtuu siitä, että olen Gakuen Alice -fani. Ja nämä blogiavatarit tein kiireessä vasta äskettäin. :D Ei ne niin hyviä ole, muttei niin rumiakaan, että tekisin uudet. Tämä leiska on täällä minun tahdollani luultavasti tammikuuhun asti. Toivottavasti leiska siis kelpaa.

Sain 2 koetta takaisin. Matikasta 8-, eli ei vieläkään yhtään seiskaa matikan kursseista! 8) Ja historiankokeesta 10-. Nyt alkoi sitten uusi jakso, jossa minulla on uskontoa, filosofiaa (luin sitä eilen ja se on outoa ja tosi kivaa!), matikkaa (kuten joka jaksossa), terveystietoa, englantia ja itsenäinen historian kurssi. Historianopettaja ei antanut mulle mitään tehtäviä siitä itsenäisestä kurssista. Sanoi vain, että lukuhommaksi menee. O___o Outoa, koska siitä itsenäisestä psykologiasta jouduin tekemään paljon tehtäviä itsekseni. No, tämä jakso on silti kiva. Nyt odotan kauhulla, että saan äikän esseeni takaisin (kirjoitin telkkarista kuin kukkahattutäti!) ja ruotsinkokeeni. Ei helvetti se meni päin seiniä. :'D Mutta ruotsin aineesta ja kuuntelusta sain paremmat, mitä odotin.

Terveystiedonopettaja: "Kun ihminen polttaa tupakkaa ja tulee sen takia sairaaksi, pitäisikö yhteiskunnan maksaa tupakan takia sairastuneen hoitokulut, kun se on tyypin omaa syytä?"
Minä Escille: "Sehän on vähän sama, että pitääkö ihosyöpäpotilaita hoitaa, kun itsehän ne ovat aurinkoon menneet"
Ja pitääkö karkkia syövien hampaat korjata. Siinäpä vasta filosofiaa.

Oltiin eilen MELKEIN koko perheen kokoonpanolla Kokkolassa. Lähdin mukaan, koska halusin Mäkkäriin. :'D Ja halusin pitää huolta, että mulle tuodaan marenkeja ja energiajuomaa. Mäkissä söin aika paljon, mutta Bubble söi enemmän. Se syö aina kamalasti. Iskällä ja äitillä on aina ostamisen kanssa jotain ongelmia. Ne pitää toistensa ostoksia hyödyttöminä. Tällä kertaa ongelma oli suhteellisen minimaalinen, mikä oli hauskaa. Ja yhtään mangaa, mitä keräisin, ei ole tullut. Orange Planetin viimeisen pitäisi tulla ensi viikolla, hmmhmmhmm.

Isi ja äiti autossa, keskellä ihanaa perjantailiikennettä:
Isi: "VILIKUTA MULLE!"
Äiti: "Mulukuta Ville"

Äiti: "Mää oon vähä ajatellu..."
Isi: "Älä ajattele!"

Miten musta tuntuu, ettei netissä nykyään tapahdu mitään. Siis kaikki paikat, missä roikun, ovat ihan kuolleina. D: Surullista se. Ei jaksa edes dataa. Voisin tänään lukea lisää sitä filosofiaa, että saisin ajatuksesta kunnolla kiinni. Ja terveystiedosta pitää tehdä lehtileikekokoelma terveydestä. TEIN JUST SAMANLAISEN IHMISBIOLOGIAN KURSSILLA! =__= Eikä meille tule lehtiä. Eikä ne jutut saa olla netistä. Ja niiden pitää olla uusia ja ajankohtaisia juttuja. Ja Emma oli kerännyt 40! Voi apua. Kai on pakko käydä mummulla jossain välissä, se on terveysintoilija.

Luin ja katsoin sellaista yaoita, jonka nimi on Maiden Rose. se on tosi söpö ja tosi hyvä, vaikka vähän pervo. Taki-sama on mielettömän söpö! Klaus on sekopää ja ihana! Onnea heidän kielletylle rakkaudelleen. Se sotateema miellyttää mua. Yllättäin olen hyvinkin kiinnostunut sodista... tai olen aina ollut. Siksi ehkä historiakin sujuu niin hyvin.

26.9.2009 Groove Coverage - God is a girl (remix)
Kerrankin olen hyvällä tuulella ja jaksoin aloittaa kirjoittamaan taas blogiin. ^_^ Olen ollut vähän masentunut erilaisten asioiden, mm. raivoisen ja modeemimme kohtaloksi koituneen välikohtauksen vuoksi, mutta kyllä tämä tästä. Iskä oli Saksassa ke-pe, ja tuli eilen. Se toi Juholle ja Bubblelle karkkia, muttei mulle mitään, koska olen karkkilakossa. Niinpä iskä lähti hyvitykseksi käyttämään mua heti Ärrällä ja sain Batteryä (jota parhaillani lipitän). Juon niin paljon energiajuomaa, ettei teistä varmaan kukaan vedä mulle vertoja. Ja kärsin erilaisista kiputiloista, väsymyksestä, vähäisestä unesta ja jopa harhanäyistä, mutta kaikki on ok. :D

Keskellä koeviikkoa eletään. Torstana oli MAA6-koe, joka oli muidenkin kuin minun mielestäni todella vaikea. Saan sen maanantaina ruotsin kokeen jälkeen takaisin, hmmmmm~. Vähän epäilyttää tuo tulos. :'B Eilen minulle oli historian koe, ja se meni kaiketi ihan hyvin. Kirjoitin 3 täyttä konspetia eli 12 sivua tekstiä. Siinä tulee aina käsi kipeäksi ja kaikkea, kun pitää vain kirjoittaa ja ajatellakin vielä samalla. Ensi viikolla on siis vielä ruotsin ja äidinkielen kokeet. Äikän kokeessa pitää kirjoittaa aineistopohjainen essee ja se siitä, eiköhän siitä selvitä, mutta se ruotsin koe. X__X En edes jaksa lukea, ahahahhaha! Ja öö. Sain siitä argumentaatioanalyysista 9½! Olin tosi iloinen ja yllättynyt. Kirjoitusvirheitä oli yksi, tai se oli tavutusvirhe. En osaa tavuttaa sanaa 'voimakas'. Tyhmä huolellisuuteni kunniaan.!

Moony tuli eilen tänne ja hengasin eilen ja hetken tänään sen kanssa. :3 Ulkona on aivan ihana syyssää, joten mennään vielä kävelylle tänään ja kaikkea. Olen pelannut taas jonkin verran Pokémon Pearlia. Ja kuunnellut Gold- ja Silver -remakejen (HeartGold ja SoulSilver) tunnareita YouTubesta, mutten aio ostaa kumpaakaan peliä. Ikivanha Gold sydämessäni. Ne vanhat hakkaa remaket mennen ja tullen ja palatessa, roooaaaar! >:D Mut on ne tunnarit ihan kivoja. Ja se uusi tyttöhahmo (Soul) on ihan nätti. Kivat henkselit, polvisukat ja Super Mario -lakki. No ei nyt ihan niin, mutta nätti se on. ^^

Olen kuunnellut viime aikoina kaikkea typerää musiikkia. Tällaista jumputusta lähinnä. Kuulin yhden hyvän remixin ja aloin sitten etsiä lisää, yay~. Tämä on hyvä. Hyvin hyvä. Luin ostamani NANAn ysin ja Otona ni Nutsin kakkosen. Molemmat oli ihan hyviä, varsinkin Otona ni Nutsin lisätarina oli hauska! NANA taas oli tavallista paksumpi ja angstimpi. Luin myös Mamotte! Lollipopin kolmosen ja sydämeni lämpeni nyt Ichillekin. Pidän edelleen Sunista ja Fortesta eniten, mutta Rokka on myös hauska. Ja Rokka on tyhmä nimi animetytölle. HerneRokka. Nojaah. Shinshi Doumein kakkonen oli ykköseen verrattuna tosi hyvä! Pidän Magurista ja Maorasta, mutta Hainea vihaan yhä. Söisi päänsä.

Bubblen ja minun kävellessä eilen "hurjan suuressa" keskustassa, mutta oli siellä ihmisiä kuitenkin:
Minä: "Sun kaverillasi X on mennyt sokerit ainakin mahaan"
Bubble: "Mahaan?"
Minä: "No mieti nyt. Siihenhän ne on jääny"
Bubble: "Misä mulla on sokerit?"
Minä: "Aivoisa kaiketi"
Bubble: *tukkii naamansa lähelle* MULLA ON SOKERIA SILMISÄ!!"
Molemmat: "Bwahahahahah!"
Ja tuo oli koko eilisen hauska juttu, joten se piti kirjoittaa. Ei se enää ole niin hauska kylläkään. .___.

Rena-kissallamme on muuten tosi monta nimeä. Äiti sanoo että Reppana tai Reppu, isi sanoo Renata tai Kami-saatana. Minä ja Bubble sanotaan yleensä Rena, Kami, Kamisama, Sådana tai Saatana. Juho sanoo Rena tai "tuo kissa". Onpa ilkeää. :--------D Rena on ihana. Se tuli perjantai-aamuna mun peiton alle syömään häntäänsä ja mun oli pakko nousta ylös. <3 Tässä joku päivä viikolla se yritti syödä Bubblen karkkeja ja sillä oli joku pakkomielle tunkea mun näppiksille. Niin että ihana kissa~.

Mulla on koeviikon jälkeen kaksi vapaapäivää, keskiviikko ja torstai ensiviikolla nimittäin. Ehkä silloin saan vihdoinkin aloitettua Kineko Ichigon uuden leiskan työstämisen. Olen jo miettinyt kuvia kylläkin. Olen pahoillani, että tämä roska on ollut esillä niin kauan. Niin kauan, että alan pikkuhiljaa lämmetä sille. Aluksi vihasin sitä. En kyllä vieläkään pidä. Mahtavaa loppuelämää kaikille.

9.9.2009 Kalafina - Lacrimosa
Jeij, kiitos Jennille, joka minut Kalafinaan tutustutti. Hyviä lauluja. Tykkään. Tykätkää tekin. Olen kuunnellut viime aikoina myös paljon Shikata Akikoa, Ringu nollan soundträkkiä ja Rammsteiniä. Rammsteinin Küss Mich on muuten aivan älyttömän hyvä. Vaikka en ymmärrä mitään, mitä ne laulaa. Tiedän, mikä on saksaksi partakone, 'en minä tiedä' ja äiti. Eiköhn se riitä?

Olen ollut hyvinkin mietteliäällä tuulella. Kun Moony oli täällä viikonlopun, mietimme hyvinkin syväällisiä asioita. Sitäkin, mikä helvetti ihmisiä oikein vaivaa ja miksi ihmiset ovat niin tyhmiä? Syitä näihin mietteisiin on monia. Omalta osaltaan minut ajattelemaan laittoi Peter Höegin Rajatapaukset -romaani, jonka luin kirjallisuuspuheeseen. Se oli oikeasti ihan älyttömän hyvä! Luin sitä monille ja yritin saada kaikki tajuamaan, että se on hyvä. Monien mielestä se on monimutkainen/sisälsi liikaa psykologiaa ja matematiikkaa, mutta minusta se on juuri hyvä sellaisena. Jos ryhdistäydyn, luen Höegin toisen teoksen, Lumen taju. Äikänopettaja kehui sitä mulle kahteen kertaan.

Tänään sitten pidin sen kirjallisuuspuheen, ja olin jättänyt siihen valmistautumiseen eiliseen. ^^; Kai se siihen nähden meni ihan hyvin. Ärsyttää, kun en osaa opiskella sillain kuin lukiolaisen pitäisi: jatkuvasti. Minä jätän kaiken viimeiseen iltaan. Huomennakin on ruotsin verbikoe, ja kirjaa ole avannutkaan. -.___-. Mulla ei ole mitään kunnollista motivaatiota ruotsin opiskeluun, koskaan ollutkaan. Mutta silti on pakko.

Käytiin Gipiin kanssa kirjastossa palauttamassa kirjat koulun jälkeen, ja menimme sitten sieltä kauppaan. Yritin löytää uutta Otona ni Nutsia, Shinshi Doumeita tai NANAa, muttei mitään. Olen vahdannut päiväkaudet, että jotain tulisi. TT^TT Gipii puolestaan osti uusimman Furuban ja Inuyashan, sekä Karinin ekan. Epäreilua. :'D Itse harkitsin Karinin ostamista, olen sarjaan tutustumisesta lähtien pitänyt sen mangan piirustustyylistä, mutta... ei. Ei se ollut animenakaan niin tähti. Sitä paitsi suurin osa shonen-sarjoista on aika säälittäviä (eikö shoujo tai yaoi muka ole?!). Mangaa en edelleenkään ole lukenut. Mieliala ei riitä. Paljon lukematonta mangaa hyllyssä, eikä mikään tunnu kiinnostavalta. Paitsi elämä itsessään, ja sitäkin katselee katkerasti ja tällain. Aivan kuin olisin elänyt tässä maailmassa 80 vuotta. Mutta välillä elämä on kiinnostavaa.

Olen jo vähän kaavaillut uutta leiskaa. =^___^= On monia sarjoja, mistä olisi kiva tehdä, mutta ei kaikista voi. Se on Sayonaran matkimista minusta. xD Siksi katson sellaisia leiskoja vähän kieroon, missä on monista sarjoista kuvia. Ajattelen, että ne yrittää saada samaa suosiota, mikä Sayonaralla oli, vaikkei se sitä todennäköisesti ole. Ja Kineko Ichigo sai tänään uuden affin, Ganbatte!n. ^^ Yksi paikka vielä vapaana.

Meidän netti on lagaillut viime aikoina paljon, ja se on surullista. Ulkona tuulee tosi paljon, ja se on kivaa.

1.9.2009 Kana Ueda - Snow Rain
Hayaten laulu Mahou Shoujo Lyrical Nanohasta ja hyvinhyvin kaunis. <3 Kannattaa kuunnella, vaikka onkin näin sydänsyksyyn liian talvinen, haha. Olen ollut edelleen angstilla tuulella, vaikka olen yrittänyt parhaani koota itseni ja piristyä vähän. :< Tuntuu, kuin mistään ei tulisi mitään, vaikka olen minä edistynytkin. Tänään aloin valmistella Kineko Ichigoon jopa päivitystä. Ja aamulla sain luettua Nukkekodin (näytelmä, joka pitää lukea äidinkielessä) loppuun. Tein jopa muitakin läksyjä, vaikka tilanne näytti aluksi ihan toivottomalta. Onneksi on Batteryä. En ole olut noin viikkoon energiajuomalakossa, se ei vain pitänyt. ^^; Nyt saan taas odotella, milloin kuolen tähän tauriinikofeiinijuomaan, håhåhå.

Pidettiin eilen nörttikerhon toinen tapaaminen. Ensimmäinen oli viime syksynä, lokakuussa vissiin. Ja silloin se oli Gipiillä. Nyt se oli meillä. Nörttikerho tarkoittaa siis sitä, että kokoonnutaan pelaamaan poképelejä. :D Damn kun Gipii ei tullut. Jenni kuitenkin tuli koulusta meille ja pelatiin siinä sitten. Se unohti vaihtaa mulle Bulbasaurin, mistä olen hyvin katkera. Mun pitäis vaihtaa sille Chimchar. Mun Infernape (mikälieonkaan) on hyvin tuottelias LeafGreenistä siirretyn Ditton kanssa. Sen lapsia on kohta kaikkien tuttujeni pelissä. xD
Jenni: "Sitten se pääsee tositoimiin Ditton kanssa!"
Teddyursa-vauvoja. <3

Tämä viikko on kait startannut ihan ookoo. Eilen äikäntunnilla oli tosi tylsää, muttei sitä ollutkaan kuin yksi tunti ja pelkkää kielioppisoopaa. Nojaah. Tänään ruotsissa oli YO-kuuntelu, sain siitä 66p/90p. XD Pääsisin läpi jo nyt. En kyllä tiedä uskallanko kirjoittaa ruotsia. Toisaalta eräällä on pointti: jos mössii pitkän matikan ja pääsee ruostista läpi, saa hatun. Mutta mulla menee muutenkin matikka paremmin kuin ruotsi, vaikka välillä joku todennäköisyysgeometria tökkii. Nähänäähähä. :'3

Haluan vaihtaa layoutin tänne mahdollisimman pian! Minulla on jo idea, millaisen teen, mutten tietenkään julista sitä täällä missään. >:D Se saa olla yllätys. Toivottavasti se on hyvä yllätys. Saa nyt kuitenkin nähdä, miten jaksan. Angstisena mikään ei oikein onnistu. Kyllähän se ehkä, jos alkuun pääsee, mutta se on juuri kaikkein vaikeinta. olen vähän saamaton. Haluan myös päivittää mahdollisimman pian. Pääsen rarkomaan awardia, ja se on aina ihan hauskaa! ^_^ Toisten sivujen arvostelu on kivaa, ja hyvin tehtyjä leiskoja on aina ilo katsella. :33

About viikko sitten äidinkielen tunnilla:
Minä: "Voi että ku osaa masentaa..~"
Jenni: Sää pelaat liian vähä! Sun pitää pelata enemmän!"

Tänään ruokalassa:
Jenni: "Mää voitin Kinekon eilen pokémontaistelussa"
Minä: "Niin voitit T__T"
Jenni: "Kukas nyt on paras pokémonkouluttaja?!"
Minä: "Sää oot pokémonmestari"

Tänään kävelyllä Bubblen kanssa:
Bubble: *pysähtyy ja ottaa kengän ja sukan pois*
Minä: "Onko siinä jotain?"
Bubble: "Siinä on jotain kovettumaa"
Minä: "Onko se kipeä?"
Bubble: "Se on enemmän kipeä kuin ällöttävä"
Minä: "Sitte sen pitää olla tosi kipee O__O"
Bubble: "Hahahahah. Ihme ku et kysyny että pystynkö kävellä"

Voisin tehdä tänään vielä jotain yleishyödyllistä. Mikä on yleishyödyllistä? Käsitekin on mulle ihan pimee. Hmmhmm. Olen vähän kipeä koko ajan. :< Selkä ja hartiat ja sillain. Se johtuu stressistä kaiketi. Miten voin olla stressaantunut jaksossa, jossa on vain 4 kurssia?! Oon selvinny seittemästäki. Mikähän mulla nyt on? :'D Mun silmä voi muuten jo paljon paremmin. Se on enää vain vähän kipeä. ^^